Suomesta on tullut vauras ja menestyvä kansantalous kansainvälisesti ainutlaatuisella sopimiseen perustuvalla yhteistyöllä. Tällä Suomen mallilla on 90-luvun laman jälkeen luotu lähes 400 000 uutta työpaikkaa.
Seuraavan hallituksen päätavoitteena tulee edelleen olla maan taloudesta huolehtiminen. Vain kunnossa oleva talous mahdollistaa työllisyyden, vanhustenhuollon, terveydenhoidon, koulutuksen, lapsiperheiden tuen, syrjäytyneiden ja asunnottomien aseman, ja monen muun hyvinvointiyhteiskunnalle tärkeän asian kehittämisen ja parantaminen. Taloustilanteen niin salliessa mahdolliset veronalennukset tulee kohdistaa pieni- ja keskituloisille.
Työllisyys, talous ja hyvinvointi elävät symbioosissa, vuorovaikutuksessa toisiinsa. Maan talous on nyt saatu 12 vuoden kovalla työllä porvarihallituksen aiheuttamasta lamasta kohtuukuntoon. Nyt on aika ja varaa parantaa myös hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja.
Korkea rakennetyöttömyys ja siitä johtuva syrjäytyminen ovat yhä Suomessa suuria ongelmia. Myös hyvinvointivaltion rahoituksen saattaminen kestävälle perustalle edellyttää työllisyysasteen nostamista. Tulevalla vaalikaudella työllisyyden parantamiseen joudutaan tähtäämään aiempaa haasteellisemmassa ympäristössä.
Työvoimapolitiikan toimien vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Uusimpien selvitysten mukaan tehokkaimpia toimenpiteitä ovat työvoimatarpeeseen perustuva ammatillinen koulutus (ns. täsmäkoulutus), oppisopimuskoulutus, ja tukityö yksityisellä sektorilla. Aktiivisen työvoimapolitiikan arvostelu "tempputyöllistämiseksi" on poliittisesti tarkoituksenmukaista vähättelyä, johon varsinkin kokoomuspoliitikot propagandassaan syyllistyvät.
